Sote-AI:n suurin haaste Suomessa ei enää ole teknologia. Tämä on ehkä tärkein havainto, joka on noussut esiin viime aikojen tutkimuksista, keskusteluista ja käytännön kokemuksista hyvinvointialueiden ympärillä.
Teknologia toimii jo. Kielimallit kehittyvät valtavaa vauhtia. AI kykenee tukemaan diagnostiikkaa, automatisoimaan kirjaamista, analysoimaan kuvantamista ja rakentamaan yhteenvetoja nopeammin kuin yksittäinen ihminen koskaan ehtii. Pilotteja syntyy jatkuvasti ja uusia ratkaisuja esitellään lähes viikoittain. Silti hyvin harva organisaatio näyttää vielä olevan aidosti AI-transformaatiovaiheessa.
Olemme siis edelleen hyvin pitkälti pilotointivaiheessa. Samaan aikaan tutkimuksissa toistuu jatkuvasti sama havainto:
“The problem is not lack of technology, but employees’ ability to understand and apply it.”
Ja juuri tämä tekee tilanteesta niin mielenkiintoisen. Sote-AI:n seuraava vaihe ei näytä olevan enää teknologinen murros vaan se on organisatorinen murros. Keskustelu tekoälystä keskittyy edelleen usein työkaluihin, agentteihin ja teknisiin mahdollisuuksiin. Näyttää kuitenkin siltä, että käytännössä suurimmat kysymykset liittyvät aivan muihin asioihin:
- Mitä ongelmaa ollaan oikeasti ratkaisemassa?
- Miten henkilöstö saadaan mukaan muutokseen?
- Missä kohtaa AI auttaa ja missä kohtaa ihmisen harkinta on edelleen kriittinen?
- Miten vältetään pilotointiähky?
- Miten yksittäinen kokeilu viedään turvallisesti osaksi oikeaa toimintaa?
Sotessa kyse ei koskaan ole vain tehokkuudesta vaan kyse on myös luottamuksesta. Tekoäly voi tuottaa vakuuttavan vastauksen myös silloin, kun se on väärässä ja juuri siksi sote eroaa monesta muusta toimialasta. Jos AI alkaa huomaamatta muuttua “vastauksenantajaksi”, on organisaation pystyttävä säilyttämään kyky arvioida, kyseenalaistaa ja käyttää ammatillista harkintaa myös AI:n rinnalla. Tämä ei ole pelkästään tekninen kysymys vaan se on myös johtamiskysymys.
Edistyksellisimmät organisaatiot eivät todennäköisesti ole niitä, jotka rakentavat eniten AI-pilotteja. Parhaita ovat ne, jotka onnistuvat rakentamaan selkeät toimintamallit AI-aikaan ja johtamaan transformaation uuteen toimintamalliin. Muutosta pitää johtaa organisaation sisältä käsin. Muuten se tapahtuu ulkoapäin.
Transformaatio tarkoittaa käytännössä ainakin viittä asiaa:
- Valitaan yksi oikeasti merkityksellinen ongelma ratkaistavaksi. Ei kymmeniä irrallisia kokeiluja, vaan fokus esimerkiksi hoitojonoihin, kirjaamisen kuormitukseen tai tiedon saatavuuteen.
- Suunnitellaan työnkulut uudelleen, koska AI:n suurin hyöty ei synny vanhan prosessin päälle liimattuna. Jos yksi vaihe nopeutuu merkittävästi, koko palveluketju muuttuu. Esimerkiksi kuvantamisessa tämä näkyy jo konkreettisesti. Kun yhden vaiheen kesto putoaa 20 minuutista viiteen, pullonkaula ei katoa vaan se siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Siksi AI ei ole vain teknologian lisäämistä prosessiin, vaan koko työnkulun uudelleensuunnittelua.
- Rakennetaan luottamus ennen skaalausta, koska henkilöstön pitää ymmärtää miksi muutos tehdään, missä AI auttaa, missä ihmisen harkinta säilyy kriittisenä
- Luodaan yhteiset pelisäännöt AI:n käyttöön. Kuka vastaa pelisäännöistä? Miten tuotoksia arvioidaan? Milloin AI:ta saa käyttää ja erityisesti milloin ei?
- Viedään ratkaisut ihan oikeasti tuotantoon asti, koska pilotit eivät enää yksin riitä. Todellinen arvo syntyy vasta silloin, kun ratkaisu muuttuu osaksi arjen toimintaa.
Ehkä kaikkein tärkein muutos on kuitenkin se, että Sote-organisaatioiden pitää alkaa nähdä tekoäly ennen kaikkea toimintamallimuutoksena eikä teknologiahankkeena, koska lopulta tekoäly ei yksin ratkaise mitään. Ihmiset, toimintamallit ja johtaminen ratkaisevat.
Tämä muutos ei ole IT -projekti sellaisena kuin olemme oppineet niitä ajattelemaan. Kyse koko organisaation läpileikkaavasta muutoksesta.
Antti Vienamo
Toimitusjohtaja & Lead Consultant
Digitaalisen liiketoiminnan moottori ja innovoija. Digihankkeiden johtaja isolla J:llä. Product Owner.
