Karoliina Kettukari OP Pohjolasta näytti TREX AI -tapahtumassa 29.10.2026 kalvon, jolla Timo Ritakallio vastaa yksinkertaiseen kysymykseen: mihin käytät tekoälyn avulla säästynyttä työaikaa?
”Minulla on enemmän aikaa ihmisille ja enemmän aikaa asiakkaille. Minulla on myös enemmän aikaa miettiä ja pohtia mitä pitää tehdä, eikä vain tehdä koko ajan. On aikaa jäsennellä asioita.”
Kettukarin oma viesti oli yhtä suora. Aika on tärkein ja hyvin rajallinen resurssimme. Jos tekoäly pystyy antamaan sitä lisää, se on tärkein saavutus.
Kysymys jäi vaivaamaan minua. Tekoälyhankkeissa säästetyt tunnit päätyvät laskelmiin, mutta harva seuraa, mihin ne oikeasti menevät.
Jos vapautunut aika valuu vain uusiin tehtäviin, kiire vaihtaa muotoa.
Laskelmassa säästö näyttää aina hyvältä
Kirjoitin tästä LinkedInissä, ja eräs asiakkaani kommentoi asiaa terävämmin kuin itse olin osannut. Hänen mukaansa tekoälyinvestointia perustellaan harvoin sillä, että työaikaa vapautuu muuhun. Se tarkoittaisi, että kulut nousevat eikä kukaan tiedä, mihin investoitu raha valuu.
Käänteisesti tekoälyn käyttöä perustellaan usein säästöillä. Laskelmaan kirjataan euromäärä, joka ei koskaan toteudu säästöksi, ellei kuluja vähennetä saman verran.
Hän on oikeassa. Tavallinen säästölaskelma kertoo säästetyt minuutit käyttäjien määrällä ja tuntihinnalla. Tulos näyttää hyvältä johtoryhmän kalvolla, mutta palkkakulu ei laske siitä, että jokaisen viikosta vapautuu hetkiä sieltä täältä.
Pienet palat aikaa täyttyvät kyllä. Ne täyttyvät sähköposteilla, palavereilla ja uusilla pyynnöillä, eikä kukaan osaa jälkikäteen sanoa, minne aika meni.
Vika ei ole tekoälyssä eikä laskelmassa. Puuttuu päätös siitä, mihin vapautuva aika menee.
Kolme kysymystä, ennen kuin lupaat säästöjä
Esittäisin nämä kolme kysymystä, ennen kuin yksikään tekoälyn tuoma säästö päätyy budjettiin.
1. Mistä aika otetaan?
Jone Korpi antoi TREX AI:ssa hyvän vinkin muutoksen johtamiseen. Etsi tehtävät, jotka ärsyttävät ihmisiä eniten, ja selvitä, voisiko ne siirtää tekoälylle. Silloin muutosta ei tarvitse myydä, koska ihmiset saavat hyödyn heti omaan arkeensa.
Sama valinta auttaa myös laskelmaa. Kun aika vapautuu yhdestä tunnistettavasta tehtävästä, sitä on paljon helpompi seurata kuin minuutteja, jotka säästyvät vähän kaikkialla.
Käytännössä: kysy tiimiltä, mikä viikon tehtävistä turhauttaa eniten. Aloita siitä, älä siitä, mikä näyttää demossa hienoimmalta.
2. Mihin aika menee?
Tämä on se päätös, joka yleensä jää tekemättä. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme, ja ne kannattaa sanoa ääneen.
Kulut pienenevät. Jos laskelma lupaa euroja, jonkin kulun pitää oikeasti pienentyä. Se voi olla ostopalvelu, ylityö tai alihankinta, mutta sen pitää olla nimetty.
Kasvu ei vaadi uutta rekrytointia. Kasvavassa organisaatiossa säästö voi näkyä siinä, että sama tiimi hoitaa kasvavan työmäärän. Tämä on usein rehellisin tapa toteuttaa säästö, koska kenenkään ei tarvitse lähteä.
Aika ohjataan ihmisille. Ritakallion vastaus kuuluu tähän: enemmän aikaa ihmisille, asiakkaille ja pohdinnalle. Pekka Abrahamssonin esityksessä sama ajatus oli liiketoimintamallina: tekoäly taustalle, ihmiset asiakkaan eteen. Ennalta estetty virhe on arvokkaampi kuin automatisoitu anteeksipyyntö. Tämä on täysin kelvollinen valinta, kunhan joku sanoo, mitä sillä tavoitellaan. Parempaa asiakaspitoa, nopeampia päätöksiä vai vähemmän virheitä?
Neljäs vaihtoehto toteutuu, jos kukaan ei päätä mitään. Silloin aika ajelehtii sinne, minne kiire sen vie.
Käytännössä: kirjaa päätös samaan paikkaan kuin säästölaskelma. Jos laskelmassa on euroja, viereen kuuluu rivi siitä, mistä kulusta ne tulevat.
3. Mistä näet, että aika meni sinne?
Säästölaskelma mittaa yleensä lähtöpistettä: montako minuuttia tehtävästä katosi. Määränpää jää yleensä mittaamatta.
Jos päätit, että aika menee asiakkaille, seuraa asiakastapaamisia tai vasteaikaa. Jos päätit kasvusta, seuraa työmäärää henkilöä kohden. Jos päätit kulusäästöstä, katso kirjanpitoa, älä laskelmaa.
Mittarin ei tarvitse olla raskas. Yksi luku, jota joku katsoo kerran kuussa, riittää alkuun.
Käytännössä: nimeä ihminen, joka kolmen kuukauden päästä kertoo johtoryhmälle, mihin aika meni.
Ihmiselle jäävä työ ei synny kiireessä
Maria Niiniharju kysyi TREX AI:ssa, mitä ihmiselle jää, kun tekoäly löytää, laskee, muistaa ja tiivistää. Hänen listallaan olivat empatia, luottamus, merkitys, harkinta, lohduttaminen ja vastuu.
Mikään niistä ei synny kiireessä.
Siksi ihmisille ohjattu aika ei ole pehmeä valinta. Pekka Abrahamsson kiteytti sen näin: ”Älykkyydestä tuli bulkkitavaraa. Luottamus on uusi älykkyys.” Hänen esityksessään luottamus oli itse tuote: markkinan voittaa se, johon voi todistetusti luottaa.
Jos tekoäly tekee älykkyydestä halpaa, kilpailuetu siirtyy siihen, mitä ihmiset tekevät vapautuneella ajallaan.
Myönnän, että tämä on helpompi kirjoittaa kuin tehdä. Koen itse kovaa kiirettä, eikä vähiten tekoälyn ja kaiken sen ympärillä tapahtuvan vuoksi. Haluaisin muistaa useammin pysähtyä niiden asioiden äärelle, joita tekoäly ei ainakaan toistaiseksi tee.
Organisaatiossa sama ilmiö on vain isompi. Kun kukaan ei päätä, mihin vapautuva aika menee, se ei katoa. Se päätyy johonkin, mitä kukaan ei valinnut.
Laskelma ilman päätöstä on vasta arvio
Kun seuraavan kerran näet tekoälyn säästölaskelman, kysy siitä yksi asia: kuka on päättänyt, mihin nämä tunnit menevät?
Jos vastausta ei löydy, laskelma kertoo vasta, paljonko aikaa voisi vapautua. Se, mitä organisaatio sillä ajalla saa, on vielä päättämättä.
Esa Ikonen
AI Transformation Lead
Tekoälymuutoksen johtaja ja datavetoisten ratkaisujen rakentaja. Kriisiytyneiden hankkeiden pelastaja ja luottamuksen palauttaja. Vie AI:n puheista tuotantoon.
